Silmänpainemittaus optikolla on monelle tuttu ilmapuhallus, josta ei kuitenkaan aina tiedetä, mitä se kertoo ja milloin se kannattaa tehdä. Tämä artikkeli on tarkoitettu yli 40-vuotiaille, glaukoomaa suvussaan tunteville ja kaikille, joille optikko on näöntarkastuksen yhteydessä tarjonnut lisätutkimuksia. Silmänpainemittauksen lisäksi käydään läpi silmänpohjakuvaus, OCT-tutkimus, näkökenttätutkimus ja kuivasilmäisyyden arviointi: mitä niissä tehdään, mitä ne maksavat ja milloin niistä on oikeasti hyötyä.
Hyöty on selvä. Monet silmänpohjan ja näköhermon muutokset etenevät ilman oireita vuosia, ja edullinen seulonta voi ohjata silmälääkärille ajoissa.
Mitä silmänpainemittaus optikolla kertoo
Silmänpaine syntyy silmän sisällä kiertävästä kammionesteestä. Jos nestettä poistuu liian hitaasti, paine nousee ja voi ajan mittaan vaurioittaa näköhermoa. Tätä sairautta kutsutaan glaukoomaksi eli silmänpainetaudiksi. Silmänpaineen tavallisena viitealueena pidetään noin 10-21 mmHg.
Optikkoliikkeissä paine mitataan yleensä kahdella tavalla. Puhallustonometri mittaa sarveiskalvon painumista ilmapuhalluksen avulla, eikä se koske silmään. Rebound-tonometri, esimerkiksi Icare, koskettaa sarveiskalvoa kevyesti pienellä anturilla. Kumpikaan ei tarvitse puudutustippoja, ja mittaus kestää alle minuutin.
Yksittäinen lukema on kuitenkin vain hetkellinen tieto. Paine vaihtelee vuorokauden aikana 2-5 mmHg, ja sarveiskalvon paksuus vaikuttaa tulokseen. Paksu sarveiskalvo voi näyttää todellista korkeampaa painetta, ohut taas todellista matalampaa. Siksi kokenut optikko ei tee johtopäätöksiä yhdestä numerosta, vaan katsoo lukemaa yhdessä silmänpohjan, näkökentän ja esitietojen kanssa.
Myytti: normaali paine tarkoittaa, ettei glaukoomaa ole
Tämä on alan yleisin väärinkäsitys. Osalla glaukoomapotilaista paine on koko ajan viitealueella, ja tätä muotoa kutsutaan normaalipaineglaukoomaksi. Toisaalta osalla ihmisistä paine on koholla vuosikymmeniä ilman, että näköhermo vaurioituu.
Pelkkä painemittaus on siis seulonnassa heikko työkalu. Siksi lisätutkimuksia tarjotaan usein pakettina. Paine, näköhermon pään ulkonäkö ja hermosäiekerroksen paksuus kertovat yhdessä paljon enemmän kuin mikään niistä yksinään.
Muut lisätutkimukset optikkoliikkeessä
Silmänpohjakuvaus tehdään kameralla, joka kuvaa verkkokalvon, näköhermon pään ja verisuonet. Kuvaus kestää muutaman minuutin. Usein se onnistuu ilman mustuaisen laajennusta, kun huone on hämärä. Kuvat tallennetaan, joten muutoksia voidaan verrata seuraavaan käyntiin 1-2 vuoden päästä. Tämä vertailtavuus on kuvauksen suurin arvo.
OCT eli optinen koherenssitomografia tuottaa verkkokalvosta poikkileikkauskuvan mikrometrien tarkkuudella. Sillä nähdään esimerkiksi hermosäiekerroksen ohenemista tai makulan eli tarkan näkemisen alueen nesteturvotusta, joita tavallinen kuva ei paljasta. Isoista ketjuista esimerkiksi Instrumentarium, Specsavers, Synsam ja Silmäasema tarjoavat OCT:tä monissa liikkeissään, mutta laitteistoa ei ole joka toimipisteessä. Laitteet tarkistetaan siis ennen ajanvarausta.
Näkökenttätutkimus mittaa, havaitseeko silmä valopisteitä näkökentän eri osissa. Glaukooma heikentää usein ensin näkökentän reunoja, eikä ihminen itse huomaa sitä, koska toinen silmä ja aivot paikkaavat aukot.
Kyynelfilmin ja etuosien tutkimus tehdään biomikroskoopilla eli rakolampulla. Tutkimus on hyödyllinen etenkin piilolinssien käyttäjille, joilla talvikuukausien kuiva sisäilma Helsingissä yhtä lailla kuin Rovaniemellä lisää kirvelyä ja roskan tunnetta.
Suuntaa-antavat hinnat vaihtelevat liikkeittäin. Silmänpainemittaus maksaa usein 10-25 € näöntarkastuksen lisänä. Silmänpohjakuvaus maksaa noin 20-45 €, OCT noin 40-80 € ja näkökenttätutkimus noin 30-50 €. Moni liike myy paketteja, joissa tutkimukset ovat yhdessä edullisempia. Hinnan muodostumista on käsitelty tarkemmin artikkelissa optikon näöntarkastuksen hinnasta. Kela ei pääsääntöisesti korvaa optikon tekemiä tutkimuksia.
Kenen kannattaa varata lisätutkimukset
Ammattilainen arvioi tarpeen ensin esitietojen perusteella. Lisätutkimuksista hyötyvät erityisesti nämä ryhmät:
– yli 40-vuotiaat, etenkin jos tutkimuksia ei ole tehty aiemmin
– ne, joiden lähisuvussa on glaukooma tai silmänpohjan rappeuma
– voimakkaasti likitaitteiset, joilla miinusta on noin -6 tai enemmän
– diabeetikot, joiden silmänpohjien seuranta on kuitenkin ensisijaisesti terveydenhuollon vastuulla
– pitkäaikaisesti kortisonilääkkeitä käyttävät
Poikkeuksiakin on. Nuori aikuinen ilman riskitekijöitä ei yleensä tarvitse vuosittaista painemittausta, ja silmänpohjakuvaus voi riittää muutaman vuoden välein. Lapsilla painemittaus ei kuulu tavalliseen näöntarkastukseen. Heillä painopiste on likitaitteisuuden kehityksen seurannassa, ja likitaitteisuus on yleistynyt kouluikäisillä ruutuajan ja vähäisen ulkoilun myötä. Sopivia tarkastusvälejä eri ikäryhmille käsitellään artikkelissa näönvalvonnan väleistä aikuisille.
Optikon rooli ja raja: seulonta, ei diagnoosi
Optikko on Valviran laillistama terveydenhuollon ammattihenkilö. Hänen tehtävänsä lisätutkimuksissa on havaita poikkeamia ja ohjata eteenpäin. Optikko ei diagnosoi glaukoomaa, silmänpohjan rappeumaa tai muita silmäsairauksia eikä määrää niihin hoitoa. Diagnoosi ja hoito kuuluvat silmälääkärille.
Käytännössä prosessi etenee näin. Jos paine on koholla tai kuvissa näkyy jotain epätavallista, optikko kirjoittaa havainnoista lausunnon ja suosittelee silmälääkärikäyntiä. Kiireellisyys arvioidaan löydöksen mukaan. Työnjaosta kerrotaan lisää artikkelissa optikon ja silmälääkärin erosta.
Äkilliset oireet eivät kuulu optikolle lainkaan. Jos silmä on kipeä ja punainen, näkö sumenee yhtäkkiä, näkökenttään ilmestyy varjo tai verho, tai näet valonvälähdyksiä ja runsaasti uusia ”kärpäsiä”, hakeudu samana päivänä silmälääkärille tai päivystykseen.
Yleisimmät virheet lisätutkimuksissa
Tulos jätetään yhden mittauksen varaan. Lievästi koholla oleva paine, esimerkiksi 22-23 mmHg, mitataan usein uudelleen eri kellonaikana ennen jatkotoimia. Paniikkiin ei kannata ryhtyä, mutta asiaa ei myöskään pidä unohtaa.
Tutkimukset tehdään joka kerta eri paikassa. Silmänpohjakuvien ja OCT:n suurin hyöty tulee vertailusta aiempiin kuviin. Jos vaihdat liikettä, pyydä aiemmat kuvat ja tulokset mukaan.
Puhallusta pelätään niin paljon, että silmä sulkeutuu. Silloin mittaus epäonnistuu ja se uusitaan useita kertoja. Kerro jännityksestä etukäteen, koska monessa liikkeessä on myös rebound-tonometri, jota pidetään miellyttävämpänä.
UKK
Sattuuko silmänpainemittaus?
Ei satu. Puhallustonometri tuntuu lyhyenä ilmavirtana silmässä, ja rebound-tonometrin kosketus on niin kevyt, että sitä tuskin huomaa. Kumpikaan ei vaadi puudutusta.
Voinko ajaa autoa silmänpohjakuvauksen jälkeen?
Yleensä voit, jos kuvaus tehdään ilman mustuaisia laajentavia tippoja. Jos tippoja käytetään, lähinäkö ja häikäistyminen voivat häiritä useita tunteja, joten autolla ajamista kannattaa välttää.
Kuinka usein silmänpaine pitäisi mitata?
Yli 40-vuotiaille ilman riskitekijöitä 2-3 vuoden väli on tavallinen. Riskiryhmiin kuuluville optikko tai silmälääkäri voi suositella tiheämpää seurantaa. Väli sovitaan aina yksilöllisesti tutkimuslöydösten perusteella.
Yhteenveto: pieni lisäaika, iso turva
Silmänpainemittaus on halpa ja nopea, mutta yksinään se kertoo vähän. Luotettavin kuva syntyy, kun paine, silmänpohjakuva ja tarvittaessa OCT tai näkökenttä tulkitaan yhdessä ja tuloksia verrataan aiempiin.
Varaa tutkimukset samaan liikkeeseen, säilytä kuvat ja tulokset, ja kerro optikolle suvun silmäsairauksista. Jos optikko suosittelee silmälääkärikäyntiä, varaa aika viipymättä. Diagnoosin ja hoidon tekee silmälääkäri.