Optikkoliikkeen kotikäynti vanhainkotiin on usein ainoa realistinen tapa saada ikääntyneelle asukkaalle ajantasaiset silmälasit, kun matka keskustan optikkoliikkeeseen vaatisi taksin, saattajan ja puolen päivän voimat. Tämä artikkeli on tarkoitettu omaisille, hoitajille ja hoivakotien vastaaville, jotka miettivät, miten käynti järjestetään, mitä se maksaa ja mitä vanhainkodin tiloissa tehtävältä näöntarkastukselta voi odottaa. Kun käytäntö on tuttu, asukas saa paremman näön ilman turhaa rasitusta ja hoitohenkilökunta välttyy kadonneiden ja vääränvahvuisten lasien kierteeltä.
Miten optikkoliikkeen kotikäynti vanhainkotiin etenee
Käynti alkaa yleensä yhteydenotolla optikkoliikkeeseen, joko omaisen tai hoivakodin toimesta. Osa suurista ketjuista, kuten Instrumentarium, Synsam ja Specsavers, tekee kotikäyntejä joillakin paikkakunnilla, mutta usein palvelua tarjoavat juuri itsenäiset paikalliset optikkoliikkeet. Pienemmillä paikkakunnilla, esimerkiksi Pohjois-Karjalassa tai Lapissa, yksi optikko saattaa kiertää useita hoivakoteja kerran tai kaksi vuodessa.
Kokenut optikko pyytää etukäteen tiedot asukkaista: vanhan silmälasireseptin, mahdolliset silmälääkärin lausunnot, tiedon kaihileikkauksista ja diagnooseista kuten silmänpohjan ikärappeumasta tai glaukoomasta. Hoivakoti varaa rauhallisen huoneen, jossa valaistusta voi säätää. Optikko tuo mukanaan kannettavat mittalaitteet – tyypillisesti näkötaulun, sovituslasit, skiaskoopin ja käsilinssimittarin.
Itse tarkastus kestää asukasta kohden noin 20-40 minuuttia. Sen jälkeen valitaan kehys mukana tuodusta mallistosta, otetaan sovitusmitat ja valmiit lasit tuodaan yleensä 1-3 viikon kuluttua. Luovutuskäynnillä optikko säätää sangat ja nenätuet paikan päällä. Tarkemmin yleisestä käytännöstä kerrotaan artikkelissa optikon kotikäynnistä ikääntyneelle.
Mitä kotikäynti maksaa
Itse lasit hinnoitellaan samoin kuin liikkeessä. Perustason yksiteholasit kehyksineen maksavat tyypillisesti 100-250 €, keskitason multifokaalilasit 400-800 € ja premiumlinssit designerkehyksellä yli 1000 €. Näöntarkastuksen hinta on liikkeessä usein 0-70 €, ja kotikäynnistä peritään lisäksi matkakulu tai käyntimaksu, joka vaihtelee suuresti etäisyyden mukaan.
Kun samalla käynnillä tarkastetaan useampi asukas, käyntimaksu usein jaetaan tai siitä luovutaan. Kannattaa siis koordinoida: hoivakoti voi kerätä listan kaikista, joiden lasit ovat yli 2-3 vuotta vanhat. Kela ei pääsääntöisesti korvaa aikuisten silmälaseja, mutta tietyissä tilanteissa – esimerkiksi silmäsairauden vuoksi silmälääkärin määräämät erityislasit – kunnan tai hyvinvointialueen apuvälinepalvelu voi osallistua kustannuksiin. Tämä on syytä selvittää ennen tilausta.
Myytti: muistisairaalle ei voi tehdä näöntarkastusta
Yleinen väärinkäsitys on, että jos asukas ei pysty lukemaan näkötaulua tai vastaamaan kysymykseen ”kumpi on parempi, yksi vai kaksi?”, tarkastus on turha. Näin ei ole. Optikko voi määrittää taittovirheen objektiivisesti skiaskopialla, jossa silmään heijastetaan valoa ja voimakkuus luetaan heijastuksen liikkeestä. Menetelmä on sama, jota käytetään pienten lasten tutkimisessa.
Kuvataulut, Lea-symbolit ja yksinkertaiset kontrastitestit toimivat myös silloin, kun kirjaimet eivät enää tunnu tutuilta. Muistisairaalle hyvä näkö on erityisen tärkeä, koska huono näkö lisää sekavuutta, kaatumisriskiä ja vetäytymistä sosiaalisista tilanteista. Pienikin parannus voi näkyä arjessa: asukas tunnistaa taas hoitajan kasvot tai osaa syödä lautaseltaan itse.
Lasien valinta hoivakodin arkeen
Ammattilainen aloittaa kysymällä, mitä asukas oikeasti tekee päivän aikana. Multifokaalilasit ovat aktiiviselle ja liikkuvalle ikääntyneelle hyvä ratkaisu, mutta niihin sopeutuminen vaatii pään liikuttelua ja harjoittelua. Pyörätuolissa istuvalle tai vuodepotilaalle ne voivat olla huono valinta, koska lukualue jää liian alas ja portaissa tai kynnyksissä multifokaalin lukuosa sumentaa alaspäin katsottaessa. Lisää aiheesta löytyy artikkelista multifokaalilasit ikääntyneelle.
Usein toimivampi ratkaisu on kaksi erillistä paria: yksitehot kaukokatseluun (televisio, ihmisten tunnistaminen) ja lukulasit lehden lukemiseen tai ruokailuun. Kaksiteholasit, joissa lukualue on selvästi rajattu, sopivat joillekin pitkäaikaisille käyttäjille, jotka ovat tottuneet niihin jo vuosikymmeniä. Tottumusta ei kannata muuttaa 90-vuotiaana ilman hyvää syytä.
Kehyksen materiaalilla on merkitystä. Titaanikehys ja muistimetallista valmistetut sangat kestävät taivuttelua ja istumista paremmin kuin ohut asetaattikehys. Polykarbonaatti- tai Trivex-linssi ei särjy kaatuessa yhtä helposti kuin perusmuovinen CR-39. Kovapinnoite on käytännössä pakollinen, koska lasit puhdistetaan usein mitä sattuu liinalla.
Yleisimmät virheet kotikäynnin yhteydessä
Moni ongelma toistuu hoivakodista toiseen. Seuraavat virheet ovat tyypillisimpiä:
Lasit ilman nimeä. Yhteisessä oleskelutilassa kahdet ruskeat metallikehykset menevät helposti sekaisin. Optikko voi kaivertaa tai merkitä asukkaan nimen sankaan, ja kehyksen väri kannattaa valita tunnistettavaksi.
Ei tietoa käyttötarkoituksesta hoitajille. Jos kukaan ei tiedä, ovatko lasit kauas vai lähelle, asukas katsoo televisiota lukulaseilla. Selkeä merkintä hoitosuunnitelmaan ratkaisee asian.
Silmäsairauksien sivuuttaminen. Jos näkö ei parane laseilla odotetusti, syy voi olla kaihi, ikärappeuma tai glaukooma. Nämä eivät kuulu optikon vaan silmälääkärin toimivaltaan.
Vanha resepti hukassa. Ilman vertailutietoa optikko ei näe, kuinka paljon näkö on muuttunut, mikä vaikeuttaa sopeutumisen arviointia.
Milloin tarvitaan silmälääkäriä optikon sijaan
Optikko on Valviran laillistama terveydenhuollon ammattihenkilö, joka mittaa taittovirheen ja määrää silmälasit. Optikon laillistuksen voi tarkistaa Valviran julkisesta JulkiTerhikki-rekisteristä. Optikko ei kuitenkaan diagnosoi tai hoida silmäsairauksia. Jos tarkastuksessa havaitaan poikkeavaa, optikko ohjaa asukkaan silmälääkärille.
Hoitajan kannattaa olla tarkkana: äkillinen näön heikkeneminen, silmäkipu, punainen silmä, välähdykset, verhomainen varjo näkökentässä tai suorien viivojen vääristyminen vaativat silmälääkärin tai päivystyksen arviota samana päivänä. Näitä ei jätetä odottamaan optikon seuraavaa kierrosta. Rajanvedosta enemmän artikkelissa optikon ja silmälääkärin erosta.
Käytännön esimerkki hoivakodista
Tyypillinen tilanne: 87-vuotias asukas on lakannut lukemasta Helsingin Sanomia ja vain istuu ikkunan ääressä. Omaiset olettavat syyksi väsymyksen. Kotikäynnillä selviää, että lasit ovat seitsemän vuotta vanhat, toinen linssi on syvästi naarmuuntunut ja lähivoimakkuus ei enää riitä. Kun hän saa erilliset lukulasit ja kaukolasit, lukeminen alkaa uudelleen muutamassa päivässä.
Yhtä tavallista on, että hoitajat huomaavat vasta luovutuskäynnin jälkeen, kuinka paljon asukkaan liikkuminen varmistuu, kun lasit eivät enää liu’u nenänpäähän. Nenätukien ja sankojen säätö tekee usein yhtä paljon kuin uusi linssi.
UKK
Kuinka usein vanhainkodin asukkaan näkö pitäisi tarkastaa?
Yli 65-vuotiaille suositellaan näöntarkastusta noin 1-2 vuoden välein, ja aina silloin, kun hoitajat tai omaiset huomaavat muutoksen käyttäytymisessä, kuten lukemisen lopettamista tai kompastelua.
Voiko optikko tehdä tarkastuksen asukkaan omassa huoneessa?
Voi, kunhan huoneessa on riittävästi tilaa noin 3-5 metrin tarkastusetäisyydelle tai optikolla on peilitaulu. Valaistuksen säätömahdollisuus helpottaa tarkastusta.
Kuka maksaa vanhainkodin asukkaan silmälasit?
Pääsääntöisesti asukas itse tai hänen omaisensa. Silmäsairauden vuoksi tarvittavien erityislasien osalta kannattaa kysyä hyvinvointialueen apuvälinepalvelusta, sillä niihin voi saada tukea.
Näin kotikäynnistä saa eniten irti
Kotikäynti onnistuu parhaiten, kun omaiset, hoitajat ja optikko tekevät yhteistyötä. Kerää vanhat reseptit ja silmälääkärin lausunnot valmiiksi, sovi käynnistä useamman asukkaan kanssa yhtä aikaa ja varmista, että lasit merkitään nimellä ja käyttötarkoitus kirjataan hoitosuunnitelmaan. Valitse kestävä kehys ja linssityyppi asukkaan todellisen arjen mukaan, älä tottumuksen tai muodin perusteella. Jos näkö ei parane uusilla laseilla, seuraava askel on silmälääkäri.